Tulosta

DEMARIT UHKA KESKIPOHJALAISILLE

Peruspalveluministeri Susanna Huovisen (sd) mielestä esitetty 19 sote-alueen määrä voi olla liikaa. Huovinen sanoo Keskisuomalaisessa, että sopiva sote-alueiden määrä olisi 15.

Esityksessä uudeksi sote-laiksi on määritelty, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään 19 alueella. Lehden mukaan esityksessä kuitenkin todetaan, että jäsenkunnat voivat sopia alueiden yhdistämisestä, jolloin lukumäärä voi olla pienempikin.

Huovinen sanoo, että alle 200 000 asukkaan väestöpohjalla on asiantuntijoiden mukaan vaikea saada aikaan kattavat erikoistason palvelut.

Meille keskipohjalaisille demarien suunnitelmat alkavat olla huolestuttavia. Meille tärkeät koulutus- ja terveysasiat aiotaan viedä muiden päätettäviksi.

Mitähän mieltä Jutta Urpilainen on aatesisarensa ajatuksista?

Tapani Hankaniemen blogi 4.3.2015

Tulosta

KESKUSTAVÄKI RISTEILYLLÄ

Viime viikonloppuna järjesti Suomen keskusta puolueensa vaalistartiksi risteilyn Tallinnaan. Piirin järjestämällä bussikuljetuksella menimme Helsinkiin. Kolmivuotias pojanpoikani soitti minulle lauantaina menomatkalla linja-autoon, että Tottenham on voittanut Arsenalin. Matka alkoi siis mainiosti.

Laiva oli täynnä tyytyväisiä ja iloisia keskustalaisia. Kaikkiaan meitä oli noin 1900, joista keskipohjalaisia oli arviolta noin 70. Mukana olivat ansiokkaasti meidän kaikki neljä kansanedustajaehdokastamme Mika Lintilä, Johanna Paloranta, Tuomo Puumala ja Ulla-Maija Åstrand.

Laivalla hiottiin vaaliasetelmia ja tavoitteita. Keskustan ensisijainen tehtävä on saada maan talous jaloilleen ja kasvu-uralle. Siinä on tehtävää yllin kyllin. Se ei onnistu keskikaljan voimalla. Koko reissun aikana minä en kuullut yhtään puheenvuoroa olutasiasta. Tämä kohina johtuu vuonna 2013 tehdystä esityksestä jossa alkoholin haittoja laajasti pohdittiin. Tästä kilpailijat poimivat esiin yhden lauseen ja saivat revittyä tällaisen kohun. No se on varmaa ettei keskiolut poistu kaupoista.

Keskustan keskeisiä tavoitteita on saada suomalaisille lisää työtä ja toimeentuloa. Turhan hallinnon purkamistalkoisiin keskusta lähtee tositarkoituksella. Perheet ja niiden hyvinvointi ovat keskeisiä tavoitteitamme. Keskustan tavoitteet on esitelty suomalaisille jo niin monilla kanavilla etten tässä niitä käy kattavasti luettelemaan.

Se kävi reissulla selväksi että jos keskusta saa tulevissa eduskuntavaaleissa valtakirjan johtaa maata, niin ote tulee olemaan vahva ja päättäväinen. Suomi on ollut jo pitkään tilanteessa jossa suurin piirtein kaikki tärkeät päätökset ovat jääneet puolitiehen jos sinnekkään. Maa tarvitsee nyt hallituksen joka ryhtyy tositoimiin. Haasteet ovat suuret ja tie kivinen. Keskusta on valmis puheenjohtaja Juha Sipilän johdolla vastuuseen. Se on valmis käärimään hihat ja tekemään töitä suomalaisten parhaaksi.

Risteilyn tarkoitus oli saada keskustaväki innostumaan ja tekemään töitä tulevia eduskuntavaaleja varten. Se onnistui. Varman vakuuden siitä antoi Paula Lehtomäen johdolla yhteisesti laulettu SUOMI KUNTOON biisi. Siinä laulussa ja tunnelmassa kiteytyi yhteinen tahto ja henki. Se laulu innosti porukan ja loivensi meren aallotkin. Myrsky ei meitä häirinnyt.

Kiitokset piirin väelle hyvin järjestetystä matkasta. Oli muistorikasta olla mukana.

Tapani Hankaniemi

Kälviä

Tulosta

Itsenäisyyspäivän juhla Kälviällä 6.12.2014

Kunnioitettu veteraanisukupolvi, arvoisa juhlayleisö

Kun lähdin kotoani tänään itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen kotikirkkoomme, siniristiliput liehuivat lipputangoissa, sankarihaudoilla oli kunniavartiointi ja hautapaaseilla paloivat kynttilät. Sama vaikuttava näkymä on kaikkialla Suomessa samaan aikaan.

Isänmaamme täyttää tänään 97 vuotta. Tämä päivä on meille suomalaisille mittaamattoman arvokas juhlapäivä. Me suhtaudumme itsenäisyyspäiväämme suurella vakavuudella ja kiitollisuudella. Jumalanpalvelukset kuuluvat monen itsenäisyyspäivän ohjelmaan.

Sotien sukupolvi Kälviällä veteraanimatrikkeli kertoo, että kansalaissodassa menehtyi yhdeksän, talvi-ja jatkosodassa 85 kälviäläistä maanpuolustajaa. Heitä ja veteraanisukupolvea muistaen syttyvät suomalaiskodeissa kautta maan tänä iltana sinivalkoiset kynttilät.

Veteraanien rivit harvenevat. Keskuudessamme elää enää viisitoista kälviäläistä veteraaniveljeä. Nuorimmat heistä ovat liki 90 vuotiaita. Vielä me voimme saada sota-ajan sukupolvelta suoraa tietoa heidän kokemuksistaan.

Itse synnyin kun jatkosota oli päättynyt. Sodan jälkeen maassamme elettiin vaatimatonta luontaistaloutta. Siitä huolimatta päällimmäiseksi muistoksi lapsuusvuosilta on jäänyt tunne siitä, ettei mitään puuttunut. Oli ruokaa, kavereita ja ennen kaikkea turvallista elämän menoa. Ei silloin muuta osannut kaivata.

Noista vuosista lähtien olemme rakentaneet maastamme monin mittarein mitattuna yhteiskunnan, johon on ollut lottovoitto syntyä. Näinhän on maailmallakin sanottu ja tunnustettu. Meidän sukupolvemme ja lapsemme ovat saaneet elää turvallista aikaa. Sodan melskeet ovat olleet meistä kaukana. Ne eivät ole meidän rauhaamme häirinneet.

Nyt taivaallemme on kuitenkin kerääntynyt tummia pilviä. Lähellä meitä, Ukrainassa, käydään aseellista yhteenottoa, jota voi kutsua sodaksi. Euroopan Unionin jäsenenä olemme joutumassa osapuoleksi tässä maailman rauhaa horjuttavassa konfliktissa. Maailma uhkaa ajautua kylmän sodan partaalle. Suomessakin on kiihtynyt keskustelu Venäjästä ja moni on alkanut pelätä.

On selvää että sotarikokset ja hirmuteot pitää tuomita. On vaarallista kuitenkin eristää suuri naapuri. Sen on historia osoittanut. Enemmän kuin ajankohtaisia ovat kahden sodan jälkeisen suuren valtiomiehen Juho Kusti Paasikiven ja Urho Kaleva Kekkosen opetukset. He olivat realisteja ja he korostivat monin eri tavoin maantieteellisen asemamme merkitystä.

Edesmennyt isäni, Lemetin motissa Kannaksella haavoittunut sotainvalidi ei jättänyt minulle perinnöksi ryssävihaa. Hän totesi, että sota oli heidän sukupolvensa kohtalo. Se oli sitä yhdellä lailla venäläisille kuin heillekin.

Toivottavasti nykyiset päättäjät pitävät Suomen linjan liittoutumattomana. En usko, että suomalaisten turvallisuus paranisi, vaikka meidän puolellemme itärajaa rahdattaisiin kaikki maailman aseet. Itäraja on pidettävä viimeiseen asti rauhan rajana.

Hyvät kuulijat!

Myös toisenlaisia huolenaiheita on tullut häiritsemään arkeamme. Olemme ajautuneet taloudessamme pitkään lamaan. Erityisesti valtion ja kuntien rahoitustilanne on muodostunut vaikeaksi. Julkinen sektori on paisunut kansantaloudelle liian painavaksi. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää näin suurta hallintoa.

Eriarvoisuuden lisääntyminen aiheuttaa ongelmia. Tuloerot kansalaisten ja alueiden kesken ovat kehittyneet suuriksi. Se näkyy esimerkiksi siten, että suomalaisten elämäntyönään rakentamat talot ja omaisuudet kutistuvat syrjäseuduilla arvoiltaan. Kun taas suurissa asutuskeskuksissa ja niiden ympärillä omaisuudet mitataan ihan toisilla kertoimilla.

Kansalaisten saamat palvelut uhkaavat heiketä syrjäseuduilla asuville ihmisille. Nyt mitataan yksioikoisesti kustannustehokkuutta inhimillisyyden kustannuksella. Tässä menossa vähäosaiset ovat vaarassa jäädä jalkoihin. Myös itsekkyys ja ahneus ovat nousseet horjuttamaan suomalaista elämän tasapainoa. Liian monet ihmiset jäävät aktiiviyhteiskunnan ulkopuolelle.

Jotta maamme selviää näistä vakavista haasteista kannattaa ottaa oppia historiasta ja sota-ajan yhteishengestä ja siitä sinnikkyydestä mitä suomalaiset silloin osoittivat. Sotien jälkeen asutettiin noin 400.000 karjalaista ja tarjottiin heille uudet elämän mahdollisuudet. Myös sotakorvaukset maksettiin viimeistä piirtoa myöden. Suomi joutui kovissa koettemuksissa taipumaan mutta ei taittumaan.

Yhteishengellä ja suomalaisella päättäväisyydella mentiin eteenpäin. Yhteishenkeä ja päättäväisyyttä tarvitaan nytkin. Tarvitsemme yhteisesti hyväksytyn yhteiskuntasopimuksen siitä, että autamme nuoria, huolehdimme ikäihmisistä ja käännämme Suomen talouden takaisin kasvu-uralle.

Arvoisat kuulijat!

Kyllä isänmaa tarjoaa kansalaisilleen myös paljon hyvää. Sodan jälkeisestä köyhyydestä on siirrytty nykyvaurauteen.

Me suomalaiset olemme rakentaneet kansainvälisestikin tunnetun ja arvostetun koululaitoksen. Samoin terveydenhoitomme on korkeatasoista. Saamme nukkua yömme rauhassa. Suomi on edelleen turvallinen maa.
Teollisuutemme on monipuolistunut. Kansainvälisen vertailun perusteella Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista.

Me suomalaiset olemme säästyneet suurilta luonnon ääri-ilmiöiltä, jotka ovat maailman eri puolilla saaneet aikaan paljon tuhoa ja kärsimystä.

Monet asiat ovat muuttuneet. Olemme siirtyneet tietoyhteiskuntaan, jossa Ipadit ja älypuhelimet nettiyhteyksineen ovat tätä päivää. Pankkipalvelut ja monet arkipäivän asiat hoituvat kotipöydältä sähköisesti. Kehitys etenee tosi nopeasti näillä osaamisen alueilla.

Myös kansainvälisyys ja kielitaito ovat tärkeitä. Vientivetoisella Suomella on oltava verkot vesillä kaikilla maailman kolkilla.

Yhdessä olemme enemmän.

Hyvä osoitus suomalaisesta yhteishengestä on uuden lastensairaalan syntyminen ja rakentaminen Helsinkiin. Sen mahdollistivat lahjoitusvaroin monet yritykset, säätiöt ja lukuisat yksityiset ihmiset ympäri Suomen.

Me suomalaiset voimme olla edelleenkin ylpeitä isänmaastamme ja kotiseudustamme. Kuntasektoriin kohdistuvista voimakkaista muutospaineista huolimatta kotikaupunkimme Kokkola selviää isona toimijana. Se tulee väkevänä veturina hinaamaan Keski-Pohjanmaan maakuntaa eteenpäin.

Kotiseutuamme rikastuttaa vireä kulttuurielämä. Kokkola kaupunki, Kokkolan Seudun Opisto, seurakunnat ja useat järjestöt toimivat vireästi. Monipuoliset harrastusmahdollisuudet hyvine pyöräteineen ovat myös ilonaiheitamme. Meille kälviäläisille valmistuu komea opinahjo. Uusi yläaste aloittaa toimintansa ensi vuoden syksyllä.

Kokkolan satama ja rannan suurteollisuus ovat menestyneet, vaikka moni sen yritys onkin siirtynyt ulkomaiseen omistukseen.

Kyllä me täällä Pohjanlahden rannalla voimme katsoa toiveikkaina tulevaisuuteen.

Pidetään huolta toisistamme.

Lopuksi lainaan kälviäläisen runoilija Raija Ridan runosta Kotirintama yhden säkeistön.

”Rauhan koittaessa paljon menetimme,
vaan vapaana jäi meille tämä maa
ja entiselleen sodan tuhon alta,
se yhteisesti voitiin rakentaa.
Sai nähdä viimein kansa kestäväinen,
nous uuteen päivään, Suomi, itsenäinen.”

Arvoisa juhlaväki!

Toivotan teille kaikille omasta ja Kokkolan kaupungin puolesta
hyvää itsenäisyyspäivää!

Tapani Hankaniemi

Kaupunginvaltuuston I vpj

 

Tulosta

Uskottavuus hukassa/Tapani Hankaniemi 12.11.2014

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pesee puolueensa kasvoja tositarkoituksella. Soini on totuuden edessä, hänen on vietävä perussuomalaiset seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen. Toistamiseen ei voi livohkaan lähteä. Ellei puheenjohtaja tässä onnistu, niin puolue kutistuu uskottavuuden puutteeseen. Onnistuuko Soini tässä? Sen ratkaisevat äänestäjät.

Täältä kentältä kuntatasolta katsottuna perussuomalaisten tilanne ei näytä kovin hääviltä. Kävin lukemassa Kaustisen seutukunnan keskustelupalstoja ja muutamia muitakin vastaavia. Näissä kirjoituksissa ja mielipiteissä riittää arvostelua ja syytoksiä mutta ei juurikaan rakentavia ehdotuksia. Kaustisellakin taustamusiikkina soi epävireinen ja innostuksen tappava riitasointi. Pienissä kunnissa erityisesti luulisi nyt olevan tärkeätä löytää yhteistyöllä ratkaisuja joilla selvitä vaikeista tulevista vuosista. Mutta perussuomalaisten päätähtäin näyttää olevan kahinointi omassa kunnassa.

Niin täällä Kokkolassakin. Valituksia, eriäviä mielipiteitä ja henkilökohtaisuuksiin meneviä syytöksiä. En jaksa uskoa että niillä kuntalaisten, kaupunkilaisten ja kansalaisten luottamusta kerätään. Käydyt seurakuntavaalitkin Kokkolassa sen osoittivat. Tällainen toiminta on erityisen vahingollista perussuomalaisille itselleen. Heidän joukoissaan  valtaosa on kunnollisia kansalaisia ja päteviä luottamushenkilöitä. Kuinka kauan nämä katsovat tällaista joutavan jauhantaa? Selkeitä ennusmerkkejä ilmassa on että puolueesta virta vie poispäin.

Suomessa eletään nyt taloudellisesti kovia aikoja. Julkisen sektorin talous on joutunut liki syöksykierteeseen. Nyt ei auta pikkupolitikointi vaan on saatava aikaan kunnissa ja kaupungeissa yhteistyötä puolueitten ja viranhaltijoitten kesken ja näin löydettävä ratkaisut tuleviin vaikeisiin kysymyksiin.

 

Tulosta

Sitä saa mitä tilaa

Ehkä Sdp:n pitäisi alkaa vähitellen pelata omaa peliään, ja keskittyä muuhun kuin nahisteluun hallituksessa kokoomuksen kanssa, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikantoimittaja Mika Lehto.

- Sdp:n katsotaan aika isolta osin joutuneen kokoomuksen apupuolueeksi ja pienen ihmisen asia on unohtunut, Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Jari Pajunen arvioi Ylellä.

Ehkä näin on, kun Sdp:n kannatus mataa 15,6 prosentissa. Ehkä Sdp:n pitäisi sen sijaan alkaa vähitellen pelata omaa peliään, ja keskittyä muuhun kuin nahisteluun hallituksessa kokoomuksen kanssa. Sdp pystyi hukkaamaan oman momentuminsa.

Muistelkaapas reilun vuoden taakse. Sdp:llä oli hyvähenkinen puoluekokous, iloinen meininki välittyi, ja mitä kyselyt näyttivät vuosi sitten?

Touko-elokuussa Sdp ajoi kiinni kokoomuksen ja demareiden kannatus oli yli 20 prosenttia. Sdp teki silloin kansan mielestä oikeita asioita, mutta viime syksynä Sdp taas ryhtyi hallituksen sisäisiin paineihin pistevoittoja hakemaan.

Liki viiden prosenttiyksikön lasku kannatuksessa vuodessa on katastrofaalinen saavutus Sdp:lle, vaikka ainoa merkittävä mittaus on eduskuntavaalit huhtikuussa 2015. Sdp:ltä ja suurelta muultakin joukolta on unohtunut, että Suomessa on monipuoluehallitukset ja yksikään puolue ei saa kaikkea haluamaansa, ei läheskään.

Luulen, että kansa arvostaisi fiksuja päätöksiä. Sdp on mukana hallituksessa, joka ei saa aikaiseksi päätöksiä. Sdp saa sitä mitä tilaa.

Näin kirjoittavat tämän päivän iltapäivälehdet.

Samaa vetkutusta demareilla on Kokkolan päätöksenteossa. Kaupungin taloustilanne on historiallisen uhkaava mutta mitä tekevät demarit. He vetkuttavat ja politikoivat vakavilla asioilla.

Aiheellisesti voi kysyä, että missä heidän vastuunkantonsa on? Tällä hetkellä näyttää siltä, että se on hevon kuusessa.